Nyt on tullut kynnyskysymykseksi: laktoosi-intoleranssi. Täällä se on harvinaista eli ei kovinkaan hyvin saatavilla. Ulkona syöminen on hankalaa kielimuurin ja laktoosi ongelman takia, kaupoista ei löydy kunnolla laktoosittomia tuotteita, puhumattakaan kahvista jota pitää opetella juomaan mustana koska ilman saan armottomat mikreenit. On siis nälkääkin tullut nähtyä, mutta työstän asiaa parhaillaan.
Mutta eka koulupäiväkin oli tänään. Oli kolme suhtautumis tapaa minuun 1. Ilmaa. 2. Uusi lelu. 3. Häiriö tekijä. Englantia ei puhuttu ihan niin hyvin kun olin toivonut, vaikka pari poikkeuksiakin oli. Pistän kuitenkin ekan päivän piikkiin, koska ujoutta on puolin ja toisin.
Jännää oli myös se että luokka oli jaettu kahteen osaan. Edistyneisiin ja ei niin edistyneisiin. Mielestäni se on aika mielipiteitä jakavaa, mutta toisaalta parempi niin ettei nopeiden tarvitse odottaa hitaita, eikä hitaiden tarvitse raataa liikaa pysyäkseen nopeiden perässä.
Mutta tämän päivityksen päätteeksi voisin todeta että koti-ikävä kasvaa aika vauhdilla. Vielä en kadu, mutta toivottavasti en joudukkaan katumaan tänne lähtöäni. Pitää vain ottaa leuka käteen ja kohti uusia kokemuksia, tai jotain sinne päin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti