Jännä päivä.

Tänään kävin Birgitin kanssa tutustumassa eräänlaiseen pieneen av-alan kouluun. Koulun olinsijaa voisi näin hyvistä oloista käsin kuvailla aika köyhäksi alueeksi, mutta energia siellä oli aivan uskomaton.

Musiikki tuntui olevan tärkeä asia koulussa. Tutustuin erääseen ryhmään, jotka olivat mielestäni jo aika pitkälle musiikkiaan tehneet. He myöskin näyttivät muutamia videoitaan youtubesta. Heidän musiikkinsa aiheena on mm. rasismi.

Minut kutsuttiin viikonloppuna kuvaamaan heidän projektiinsa, mikä mielestäni kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

Heidän vanhaa tuotantoa, rasismia vastaan.

Muutama valokuvaus näkökulma.

Hieman myös tulikuvattua ankkoja Potsdamessa.

Tarkastelussa: OSZ Kim

Elikkäs kouluni täällä Berliinissä on OSZ kim niminen viestintä-, tieto- ja mediateknologian koulu.

Opiskelen täällä monien eri luokkien kanssa, mutta kaikki luokat joiden kanssa olen yhteistyössä on tulevia media-asistentteja, niin kuin minä.

Koulu on omaani verrattuna iso ja luokat ovat kolmessa eri siivessä ja neljässä erikerroksessa.

Siivet on jaoteltu A, B ja C siipeen. Jokaisella siivellä on omavärinsä joka näkyy kylteissä ja luokan ovissa joka kerroksessa (aika yksinkertaista).

Omaan kouluuni verrattuna laitteistoista huomaa hieman mihin missäkin panostetaan.

OSZ kimissä tietokoneet on suhteellisen vaatimattomia ja ohjelmistot eivät ole uusinpia mahdollisia, kun taas kaikki kamerat, valot ym. laitteistot ovat viimeisen päälle ammattilaistenkin käytössä olevia.

Omassa koulussani on panostettu tietokoneisiin ja niiden ohjelmistoihin.

Vähän Berliiniä ja sitten Kiinalaista.

Tänäänhän siis on menossa U-panilla ja busseilla lakko eli minun kulkutyylini S-pah on hyvinkin ruuhkautunut. Kävin kuitenkin hieman vielä shoppailemassa (eilen, perjantaina, oli viraallinen shoppailu päivä).

LISÄKSI löysin yhden asian elämäni "pakko saada" listalta... Kiinalaista take away ruokaa!!! Crispy Chicken with chili sauce, jams. ^^

THE keskusta.

Torstaina käytiin Potsdamer Platzilla
(minun kielelläni: The keskustassa).
















Potsdamer platzilla sijaitsee myös palainen kuuluisasta Berliinin muurista joka ennen muinoin jakoi Berliinin kahtia.

Omasta mielestäni muuri oli vain ja ainoastaan ällö, koska turisteilla on tapana laittaa purukumi muuriin kiinni ja niitä se oli täynnä.





Muurin luota bongasin hassun näköisen turisti/nähtävyys taksin x)

Alkujaan tulimme Potsdamer platzille vieraillaksemme elokuva-museossa. Ikävä kyllä siellä ei saanut ottaa kuvia, mutta oli näkemisen arvoinen juttu ja erittäin mielenkiintoinen.















Torstai päättyi illalliselle hienoon ravintolaan. Söin likaa ja päätin kuitenkin tilata PIENEN jälkiruuan, joka ei sitten ollutkaan pieni. Njams. ^^

Do u think u can Flash?

Jos joku meidän koulusta ikinä on kuvitellut osaavansa flashin hyvin tule käymään Saksassa flash luokassa, tiputpahan maanpinnalle luuloinesi.

Kuvittelin olevani aika lähelle "ok" flashissä ja osaavani perus asiat. Täällä säädetään flashiä laskimet kädessä, cordinaattien ja koodien kanssa. Eräs luokkalaiseni opetti minulle kuinka tehdään toimiva "nappi" flashillä ja kun hän otti koodin esille, tipuin kärryiltä. 

10.2.-10.3.2012 Asumukseni.

Mun huone. Ihana parveke ja vasemmalla etunurkassa myös työpöytä.

Keittiö, myöskin käytössäni.










Olohuone. Saksassa kaikki leffat ja ohjelmat on dubattu saksaksi, joten televisio ja olohuone ei ole kovinkaan paljon minulla käytössä.









Littana wc ^^

Vähän jotain koululta.

 Tänään tutustuin erään luokan video projektiin, jossa he saavat tehdä haluamastaan bändistä/artistista DVD projektin, kansineen päivineen.









Tein itsekkin vähän jotain, Peterin avustuksella. Se oli hieman hankalaa Saksan kielisten ohjelmien takia, mutta onneksi aika paljon muistin ulkoa. Lisää hankaluutta teki myös se että suomessa käytämme kaikista ohjelmista CS5 versiota ja tänään jouduin tutustumaan yksinkertaisempaan versioon (Photoshop
CS2).

Koulu on iso ja suhteellisen sokkelomainen, mutta muutaman luokan sijainnit tunnen jo ja uusien luokkien käyttöön tullessa olen saanut ihan kiitettävästi apua niiden löytämiseen.

Menee jo paremmin.

Haluaisin aloitaa tämän päivityksen ylistämällä Sakkelsmanneja (oma nimitykseni Saksalaisille miehille), joka kolmannella oli kukat kourassa ystäväpäivänä, kotiin paluu reissullaan. Ottakaas Suomen miehet mallia.

Mutta siis pääsin tänään koulussa mukaviin luokkiin ja sain ehkä jopa kavereita (tai ainakin kaverin alkuja). Hieman hirvittää kiire joka ympärillä pyörii, mutta nyt olen entistä varmempi että kyllä tämä tästä.

P.s. Päivitän kaikki päivitykset kuvilla jahka pääsen niihin käsiksi.

Eka päivä koulussa.

Nyt on tullut kynnyskysymykseksi: laktoosi-intoleranssi. Täällä se on harvinaista eli ei kovinkaan hyvin saatavilla. Ulkona syöminen on hankalaa kielimuurin ja laktoosi ongelman takia, kaupoista ei löydy kunnolla laktoosittomia tuotteita, puhumattakaan kahvista jota pitää opetella juomaan mustana koska ilman saan armottomat mikreenit. On siis nälkääkin tullut nähtyä, mutta työstän asiaa parhaillaan.

Mutta eka koulupäiväkin oli tänään. Oli kolme suhtautumis tapaa minuun 1. Ilmaa. 2. Uusi lelu. 3. Häiriö tekijä. Englantia ei puhuttu ihan niin hyvin kun olin toivonut, vaikka pari poikkeuksiakin oli. Pistän kuitenkin ekan päivän piikkiin, koska ujoutta on puolin ja toisin.

Jännää oli myös se että luokka oli jaettu kahteen osaan. Edistyneisiin ja ei niin edistyneisiin. Mielestäni se on aika mielipiteitä jakavaa, mutta toisaalta parempi niin ettei nopeiden tarvitse odottaa hitaita, eikä hitaiden tarvitse raataa liikaa pysyäkseen nopeiden perässä.

Mutta tämän päivityksen päätteeksi voisin todeta että koti-ikävä kasvaa aika vauhdilla. Vielä en kadu, mutta toivottavasti en joudukkaan katumaan tänne lähtöäni. Pitää vain ottaa leuka käteen ja kohti uusia kokemuksia, tai jotain sinne päin :)

Tylsä päivä -kö?

Noh, tämän päivän PITI olla tylsä ja sunnuntaisin ei PITÄISI olla paikkoja auki. Olin jopa niin varma tästä, että jätin kameran asunnolle (Hölmö kun olen...)



Päivä alkoikin niin vaatimattomasti menimme Berliinin ehkä suurimpaan museoon, joka on omistetut kokonaan Kreikan ajan taiteelle JA minulla oli ainutlaatuinen mahdollisuus päästä näkemään kuuluisa Pergamon panorama kuva joka oli aivan uskomattoman hieno! (http://www.smb.museum/pergamon-panorama_/index.php?node_id=5)

Museon jälkeen SAIN KAHVIA! Alkoi olla jo aikamoiset kofeiinin vierotus oireet kun en ollut saanut kahvia kolmeen päivään... Mutta siis asiaan.








Museosta mieleeni jäi parhaiten patsas jossa mies surmaa ensin oman vaimonsa ja sen jälkeen itsensä (mieluummin niin kuin joutua Kreikkalaisten valloittamaksi).

Museon jälkeen menimme kuuluisaan Gerhard Richterin taide näyttelyn avajaisiin ja se oli erittäin vaikuttava (ja tiedoksi niille jotka pitää minun vessahanojen kuvausta outona, näyttelyssä oli erittäin hieno kuva vessapaperi rullasta! Kerrassaan suosikkini).

Richterin näyttelyn lisäksi samoissa tiloissa oli näyttely jonkun rikkaan miehen kokoelmasta, kuolemaa koskevista esineistä ja koristeista. Mielestäni sekin oli erittäin vaikuttava.

Mutta siis minulla ei ollut kameraa mikä harmitti aivan armottomasti. Riitalla oli onneksi kuitenkin kamera niinpä sain muutaman kuvan tänne.

Tämän hetkinen ostos diagnoosi raportti: Vaatteet armottoman kalliita, ruoka halpaa, kosmetiikka ja korut oikein sopivan hintaista (suomeen verrattuna halpaa).

Pitkä päivä keskustassa.

Lauantai päivä alkoi aamupalalla vegetaristi ravintolassa. Lisäksi ravintolan kanssa samoissa tiloissa oli kahvila/viinibaari jossa oli nyrkkeily säkki keskellä salia (?).
Ja kaikkee sitä oppii, tiesittekö että Saksassa koirat saa tulla kahviloihin ja ravintoloihin sisälle? Hieman outoa, mutta Birgit luultavasti piti minua ja Riittaa outoina kun ihmeteltiin koiraa ravintolassa. x)




Ruoka olisi siis yllättävän hyvää vaikken yleensä vegetaristien ruuasta välitäkkään.

Täällä on erittäin hyvä hinta laatu suhde. Ruoka on erittäin halpaa ravintoloissa että myöskin kaupoissa.

Käytiin illalla syömässä myös italialaisessa ravintolassa ja se oli erittäin tasokas, silti halpa (Söin juusto raviolin).

Täällä on paljon kauniita vanhoja taloja. Itseasiassa huoneisto jossa on asun on myös erittäin vanhanlainen (laitan siitä myöhemmin kuvia).

Keskellä katua oli puu joka oli täynnä kenkiä, kun menin kuvaamaan sitä, minulta kysyttiin miksi kuvaan sitä? Kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.

 Puu? Täynnä kenkiä? PUU TÄYNNÄ KENKIÄ?!






Lauantaina tuli kyllä niin paljon kaikkea uutta etten jaksa edes kaikesta kirjoittaa. Päivä kuitenkin päättyi ylelliseen elokuva teatterin, yksityisloossiin, tarjoilineen päivineen. Erittäin uuvuttavan, kiinnostavan, pitkä päivä Berliinissä.

Up and Go!

Lähtö oli tuli ja meni. Check in ja turvatarkastus meni kerrassaan sujuvasti, en tuhlannut kaikkia rahojani Tax freehin ja lento oli myöhässä tunnin (!)...

Siinä alkoi jo hermot kiristyä kun myöhästymisestä ja portin vaihdosta ei oikein infottu, mutta matkaan päästiin.










Lentoon lähtö olikin sitten toinen juttu... En siis ole ennen ollut lentokoneessa ja kun lentokone lähti kiihdyttämään, nopeus yllätti (opettaja nukahti) ja minä olin ruveta panikoimaan kun noustiin ilmaan, mutta kun lento tasaantui niin kyllä se siitä : )














Berliinissä meitä oli vastassa yksi Berliinin opettajistani ja isäntä perheeni tytär Natalia (joka näyttää minulle myöhemmin paikkoja).
Tänään ei sen kummempia kuin kodiksi asettuminen, kaupassa käynti ja hyvää yötä (En saanut jännitykseltä nukuttua bussissa, junassa tai lentokoneessa).

Tuntemuksia ennen lähtöä.

Minua ei jännitä ollenkaan, mutta minua pelottaa. Tämä tilaisuus on erittäin mieluisa ja olen unelmoinut matkustelusta etc... Mutta minua pelottaa koska niin monet asiat voivat pilata koko reissun. Toki asenne auttaa monissa asioissa, mutta ei sekään ihmeisiin pysty.

Hostellit, hotellit ja asunnot ovat täyteen puukattuja, joten menen asumaan Berliiniin, Saksan-Suomalaiseen perheeseen. He eivät asu ihan keskustassa, joten se kuinka pääsen liikkumaan ja näkemään ympärilleni huolestuttaa (en ole kovinkaan suuri joukkoliikenteen ystävä).

Koulu ei oikeastaan huolestuta, koska olen sopeutuvainen suureen porukkaan ja osaan olla yksinkin.

Tämä perheen luokse asumaan meneminen tuli niin kulman takaa että kaikki tuntemukset meni sekaisin, enkä osaa sanoa muuta kuin että pelottaa.

Ei kai auta muu kuin yrittää unohtaa ennakkoluulot ja toivoa parasta.